Maantieteelle emme voi mitään
Oulu on kaupunki 606km Helsingistä pohjoiseen, etelämpänä kuin Rovaniemi, jonne on vielä n.150km. Lahden toisella puolella on Uumaja.
Helsinki on pääkaupunki, Rovaniemellä on joulupukin kylä ja Uumaja on Ruotsissa.
Oulussa joukkoliikenteen bussien kyljessä lukee "Capital of Northern Scandinavia". Se on vastenmielisen laiskaa tai yksinkertaisesti vain epärehellistä.
Jostain on pakko aloittaa joten aloitetaan vaikka siitä, että Oulu ei ole Skandinaviassa. Skandinaviaksi kutsutaan jäykimmässä maantieteessä pelkästään Ruotsia ja Norjaa. Fennoskandiassa mukana on myös Suomi. Pohjoismaat käsittää lisäksi vielä Tanskan ja Islannin.
Oulu ei myöskään ole pääkaupunki. Kaupungilla on oma virallinen määritelmänsä, mutta minun määritelmissä Oulu ei ole edes kaupunki vaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntakeskus. Asutus on hajallaan lähikylissä, Suur-Oulun tai uuden Oulun alueella. Täällä oppii mitä on peltomarketit.
Oulu on toki pohjoisella pallonpuoliskolla ja pohjoisempana kuin Helsinki. Se ei kuitenkaan ole Lappia tai napapiirillä. Pohjoisempana ovat muun muassa Rovaniemi, Luulaja, Narvik, Tromssa ja Muurmanski. Herää kysymys, mikä tekee Oulusta pohjoisen pääkaupungin kun kuitenkin Suomessa ja naapurimaissa on pohjoisempaakin saman kaliiberin asutusta. Minäpä vastaan: markkinointi.
Ei se ole laiskaa eikä epärehellistä, se on vain epätoivoista. Niin kuin tarvitsisi keksimällä keksiä vahvuuksia. Aivan turhaan! Oulu on teknologiakaupunki jossa keksittiin IRC ja soitettiin Suomen ensimmäinen GSM-puhelu. Oulussa kehitetään 5G-verkkoa ja esineiden internetiä (IoT) kansainvälisestikin erityisessä tutkimusympäristössä. Yliopisto tunnetaan 10 tiedekunnastaan huolimatta tekniikkayliopistona ja oululainen insinööri on käsite.
Minua ei lakkaa ihmetyttämästä se miksi ICT-alan edelläkävijyys ei kelpaa brändinä. Se on aito ja tunnettu, kansainvälisestikin tunnustettu voimavara. Teknologisilla innovaatioilla voidaan saada Suomi nousuun ja pelastaa maailma. Silti halutaan väkisin liimata päälle arktista asennetta ja Skandinaviaa.
Simon Anholt on aluebrändäyksen guru jolle valtionpäämiehet soittavat kun tarvitsevat apua maansa imagon kiillotuksessa. Anholtin mukaan aluebrändi ja -identiteetti toimii vain, kun se perustuu todellisuuteen ja kaikki ovat mukana. Sitä ei siis voi sanella ylhäältäpäin.
Kansalaiset, yritykset ja organisaatiot tuottavat aluebrändiä, ei suinkaan viestintä- tai markkinointikoneisto. Niiden tehtäväksi jää alueen vahvuuksien tunnistaminen ja korostaminen terveellä itsetunnolla mutta ilman katteettomia lupauksia.
Jk.
Jos kuitenkin tuntuu, että tarvitaan pehmeitä arvoja ja omaleimaista kulttuuria wifin rinnalle, niin siihenkään ei tarvita poroja tai muuta muilta varastettua. Tiernapojat ja tervaporvarit toimivat mainiosti, koska ne perustuvat todelliseen historiaan ja kulttuuriperimään.
Helsinki on pääkaupunki, Rovaniemellä on joulupukin kylä ja Uumaja on Ruotsissa.
Oulussa joukkoliikenteen bussien kyljessä lukee "Capital of Northern Scandinavia". Se on vastenmielisen laiskaa tai yksinkertaisesti vain epärehellistä.
Jostain on pakko aloittaa joten aloitetaan vaikka siitä, että Oulu ei ole Skandinaviassa. Skandinaviaksi kutsutaan jäykimmässä maantieteessä pelkästään Ruotsia ja Norjaa. Fennoskandiassa mukana on myös Suomi. Pohjoismaat käsittää lisäksi vielä Tanskan ja Islannin.
Oulu ei myöskään ole pääkaupunki. Kaupungilla on oma virallinen määritelmänsä, mutta minun määritelmissä Oulu ei ole edes kaupunki vaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntakeskus. Asutus on hajallaan lähikylissä, Suur-Oulun tai uuden Oulun alueella. Täällä oppii mitä on peltomarketit.
Oulu on toki pohjoisella pallonpuoliskolla ja pohjoisempana kuin Helsinki. Se ei kuitenkaan ole Lappia tai napapiirillä. Pohjoisempana ovat muun muassa Rovaniemi, Luulaja, Narvik, Tromssa ja Muurmanski. Herää kysymys, mikä tekee Oulusta pohjoisen pääkaupungin kun kuitenkin Suomessa ja naapurimaissa on pohjoisempaakin saman kaliiberin asutusta. Minäpä vastaan: markkinointi.
Ei se ole laiskaa eikä epärehellistä, se on vain epätoivoista. Niin kuin tarvitsisi keksimällä keksiä vahvuuksia. Aivan turhaan! Oulu on teknologiakaupunki jossa keksittiin IRC ja soitettiin Suomen ensimmäinen GSM-puhelu. Oulussa kehitetään 5G-verkkoa ja esineiden internetiä (IoT) kansainvälisestikin erityisessä tutkimusympäristössä. Yliopisto tunnetaan 10 tiedekunnastaan huolimatta tekniikkayliopistona ja oululainen insinööri on käsite.
Minua ei lakkaa ihmetyttämästä se miksi ICT-alan edelläkävijyys ei kelpaa brändinä. Se on aito ja tunnettu, kansainvälisestikin tunnustettu voimavara. Teknologisilla innovaatioilla voidaan saada Suomi nousuun ja pelastaa maailma. Silti halutaan väkisin liimata päälle arktista asennetta ja Skandinaviaa.
Simon Anholt on aluebrändäyksen guru jolle valtionpäämiehet soittavat kun tarvitsevat apua maansa imagon kiillotuksessa. Anholtin mukaan aluebrändi ja -identiteetti toimii vain, kun se perustuu todellisuuteen ja kaikki ovat mukana. Sitä ei siis voi sanella ylhäältäpäin.
Kansalaiset, yritykset ja organisaatiot tuottavat aluebrändiä, ei suinkaan viestintä- tai markkinointikoneisto. Niiden tehtäväksi jää alueen vahvuuksien tunnistaminen ja korostaminen terveellä itsetunnolla mutta ilman katteettomia lupauksia.
Jk.
Jos kuitenkin tuntuu, että tarvitaan pehmeitä arvoja ja omaleimaista kulttuuria wifin rinnalle, niin siihenkään ei tarvita poroja tai muuta muilta varastettua. Tiernapojat ja tervaporvarit toimivat mainiosti, koska ne perustuvat todelliseen historiaan ja kulttuuriperimään.
Kommentit
Lähetä kommentti