Miksi lähdin opiskelijavaikuttajaksi ja mitä siitä seurasi

Olen tällä viikolla jättänyt maisteriopintojeni lopputyön eli pro gradun lopulliseen tarkastukseen. Se on siis poissa käsistäni ja kaikki tutkintoon vaadittavat opinnot käytynä. Nyt vain odottelen, että yliopiston byrokratiarattaat pyöräyttävät minulle tutkintopaperin kouraan.

Ehdin viettää melkein 8 vuotta Oulun yliopiston opiskelijana. Tuona aikana opin paljon akateemisesta maailmasta, yliopistohallinnosta ja korkeakoulupolitiikasta - enkä vain käytyjen kurssien kautta. Opiskelijavaihto Uppsalassa oli valaiseva käännekohta, jolloin tajusin mitä eroa on koulutuksella ja koulutuksella. Ouluun palatessani en voinut olla hiljaa vaan aloin antaa palautetta kursseista ja opetuksesta. Sain joitain luottamuspestejä ja istuin kokouksissa. Tämä luonnollisesti hidasti opintojani.

Asiat, jotka halusin korjata:

1) Tutkimusopetus. Omassa pääaineessani ei ollut lainkaan esimerkiksi kvantitatiivisen tai laadullisen tutkimuksen kursseja. Minulla on vieläkin sähköposti, jossa eräs henkilökunnan edustaja toteaa, että ei metodeja vaikuta opettaa kun niitä on niin paljon.

2) Palautejärjestelmä. Meillä kysyttiin kurssin viimeisellä luennolla suullisesti palautetta ja joskus saattoi saada paperin johon sai "nimettömästi" antaa palautetta. Ikinä en nähnyt mitään koostetta tai sen pohjalta tehtyjä toimenpide-ehdotuksia.

3) Opinnäyteprosessi. Sekavan graduvaiheen aikana minulla oli kolme eri ohjaajaa, jotka antoivat eri ohjeita. "Sisältöähän me emme kommentoi", kuului erään ohjaajan toteamus. Toisin sanoen oppiaineessa sisällöllä ei ollut lainkaan merkitystä ja ohjaus keskittyi kielioppiin. Tätä varten piti tulla fyysiseen tapaamiseen jota varten tulostettiin sademetsät maan tasalle. Suppea yhteinen kirjallinen ohje opinnäytteen tekemiseen löytyi, mutta se vähäkään ei ollut pitävää.

4) Kansainvälisten opiskelijoiden ja henkilökunnan osallisuus. Sähköpostikeskustelut ja kokoukset käytiin liian usein edelleen suomeksi, mikä on omiaan sulkemaan toiset yhteisön ulkopuolelle. Ylioppilaskunnan toimistolla kuulin, että kaikkien ylioppilaskunnan asiakirjojen kääntäminen kokouksista puhumattakaan olisi niin kallista ja raskasta ettei siihen kannattaisi lähteä. Teekkaritalon nettisivuista tuli minulle pakkomielle kun minulle kerrottiin, että niitä ei tarvitse kääntää koska "aina niillä on joku suomalainen kaveri".  

Pidin puheenvuoroja kokouksissa, kirjoitin pitkiä palautteita korjausehdotuksineen pyydetysti ja pyytämättä, kuljin yliopistohenkilökunnan ja ylioppilaskunnan toimistoilla avautumassa. Kerran odotin kaksi tuntia kansainvälisen kanslian päällikön oven edessä kunnes joku vaivautui kertomaan minulle, että mies on Rovaniemellä. Jauhoin asiaani kaikille jotka sattuivat kuuloetäisyydelle.

Oliko sillä millään vaikutusta? Iso laiva kääntyy hitaasti. Jos toiminnallani on ollut mitään vaikutusta, en pääse kuitenkaan itse nauttimaan työni hedelmistä.

Oppiaineeni kurssisuunnitelmaan on ilmestynyt uusia valinnaisia kursseja:

Vuorovaikutuksen tutkimus, 5 op
Kirjallisuuden tutkimuksen perusteet I, 5 op

Nämä viittaavat jonkinlaiseen tutkimukseen perehtymiseen ja mahdollisesti metodien tutkiskeluun. Hyvä. Ehkä joskus saadaan vielä kaikille pakolliset kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen kurssit. Jos yliopistosta valmistuu ilman että tarvitsee opetella tieteellisen tutkimuksen perusteita, niin ihmettelen missä niitä pitäisi opiskella.

Opiskelujeni loppupuolella otettiin käyttöön palautejärjestelmä, joka lähettää viestin aina kurssin päätyttyä ja vielä muistutusviestin jos ei ole syöttänyt palautetta järjestelmään. Nämä palautteet menee samantien muillekin kuin kurssin opettajalle. Olenkin käyttänyt tätä kanavaa tunnollisesti. Mitään palautekoosteita tai toimenpide-ehdotuksia en ole kuitenkaan saanut vaikka palautetta olen antanutkin. En siis tiedä onko palautteita hyödynnetty tai käsitelty lainkaan.

Opinnäyteprosessi on tietääkseni edelleen samanlainen. Pitkällisen väännön jälkeen sain oppiaineelle oman tyylin Refworksiin. Henkilökunta ei kuitenkaan käytä mitään lähdeviittausohjelmaa, joten he eivät ymmärrä esimerkiksi että lähdeviittaustyylin mahdolliset virheet tulee henkilökunnan korjata oppiaineen tyyliin siellä Refworksissa. He eivät myöskään kerro lähdeviiteohjelmista opiskelijoille. Myöskin tulostus on edelleen suuressa suosiossa. Hieroglyfeillä raapustetut korjaukset ja kommentit pitää käydä erikseen läpi taas paperilta takaisin digitaalisiksi. Se on simputusta joka vie tripla-ajan. Pari kertaa onnistuin saamaan kommentit suoraan docsiin kommentti-toiminnolla.

Ylioppilaskunnan hallitukseen ja edustajistoon pääsee tätä nykyä myös ilman suomenkielen taitoa ja toimistolla onkin alettu ahkerasti kääntää asiakirjoja. Hallituksen kokoukset pystytään vetämään englanniksi (!) ja edustajiston kokouksissa on tulkki. Myös killat viestivät enemmän ja enemmän englanniksi. Pieni tiedustelukierros tuttujen parissa paljastaa, että yliopistohenkilökunnalla on vielä vaikeuksia huomioida suomea osaamattomat tiimiläiset ja tästä saa jatkuvasti huomauttaa. 

Teekkaritalon sivut ovat edelleen vain suomeksi.

Ehkä sain aikaan muutoksia omalla panoksellani, ainakin haluan ajatella että sillä oli merkitystä. Keskustelua on ainakin ollut eli jos ei muutosta niin tietoisuuden leviämistä.

Toistaiseksi olen erittäin tyytyväisenä ulkona yliopistokuvioista ja vaikuttaminen sillä saralla rajautuu tähän blogiin ja satunnaisiin somejupinoihin.