"En tarvitse LinkedIniä, koska en hae töitä" ja muita myyttejä

Työelämän muutoksesta puhutaan paljon. Siihen liittyy myös työnhaun muutos. Syksyllä 2018 olin mukana tuttavan työnhakuprojektissa, kun hän ilmoitti haluavansa eteenpäin urallaan. Sanotaan häntä Matiksi. Tiesin Matin olevan hyvä työssään ja kuvittelin, että hän vaihtaa paikkaa alta aikayksikön. Olihan hän hoitanut urallaan menestyksekkäästi kymmeniä jos ei satoja asiakkuuksia eri yrityksissä. 

Väärin luultu.

Matti oli keskittynyt työhönsä, eikä työnhakuun, sillä hänhän ei ollut työtön. Virhe.

Työnhaku on tänä päivänä käynnissä kokoajan. Harvassa paikassa saa rauhallisin mielin puurtaa eläköitymiseen asti, eivätkä tällaiset urat ole enää edes ihmisten haaveena. Sanotaan, että viisi vuotta on ehdoton maksimi jonka jälkeen täytyy vaihtaa työpaikkaa mikäli haluaa kehittyä, oppia uutta ja välttää kaavoihin kangistumisen. Digitalisoituva maailma muuttuu nopeasti.

Pitääkö siis kokoajan lähetellä hakemuksia? Tuputtaa itseään vaikka ei olekaan vaihtamassa työpaikkaa? Ei, vaan LinkedIn hoitaa sen. Se ei ole kuten Facebook tai joku rikkaiden deittipalvelu. LinkedInissä rakennat ammatillista  henkilöbrändiä, jonka avulla työpaikan tai uran vaihto onnistuu ketterämmin kun on sen aika. Linkkari ikäänkuin raksuttaa kokoajan taustalla sinulle urapisteitä. Keskustelut, kommentit, blogikirjoitukset ja uudet linkkarikaverit kaikki lisäävät pisteitäsi ja kasvattavat verkostoasi. Rekrytoijat käyttävät LinkedIniä avoimena CV-tietokantana ja ottavat yhteyttä vaikka henkilö olisikin sillä hetkellä työssä. Itse asiassa tutkimusten mukaan työssä olevat ovat rekrytoijille usein kiinnostavampia kuin työttömät.

Toinen tuttavani kertoi poistaneensa LinkedInin, koska hän on opettaja ja hänen työpaikkansa tulevat avoimeen hakuun Kuntarekryyn sitten kun tulevat. Hän ei siis tarvitse muita kanavia työnhakuun. Ehkä niin, mutta entäs jos hän haluaisikin tehdä joskus jotain muuta? Entä jos hän haluaisi perustaa koulutusalan yrityksen tai siirtyä kouluttajaksi yksityiselle valmennuspuolelle? On myös hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa joku etsii juuri hänen osaamistaan ja maksaisi siitä paremmin kuin julkinen työnantaja.

Matille pidin henkilökohtaista ura- ja työnhakuvalmennusta viime talven. Se oli minulle mukava tapa aktivoida aivoja äitiysloman aikana. Kävimme läpi verkostoitumista, LinkedInin merkitystä, preppasin häntä työhaastatteluihin, bongailin hyviä ilmoituksia ja oikoluin Matin hakemuksia. Samalla sain erittäin hyvän katsauksen tämän päivän rekrytointi-ilmoituksiin ja -prosesseihin. Matin hakemuksia kehuttiin lähes poikkeuksetta erottuviksi ja selkeiksi. Hän aloitti tänä syksynä uudessa työssä ja uudet työkaverit lähettivät heti verkostoitumispyynnöt linkkarissa. 

Opettajaystäväni inspiroituu toivottavasti takaisin LinkedIniin tämän luettuaan. Kasvatustieteellistä osaamista tarvitaan niin paljon muuallakin kuin koulussa! Mitä enemmän erilaisia ihmisiä, sen monipuolisempaa osaamista ja sitä antoisampi verkosto.