Hyväksy oma rajallisuutesi ja valitse taistelusi

Tunnetko sinä omat rajasi, kysyttiin minulta työhaastattelussa. Työnantajat haluavat välttää uupumisesta johtuvat sairaspoissaolot, mutta terveydentilaa ei saa kysyä suoraan, joten asia esitetään tiedustelemalla itsetuntemuksen tilaa. Minä olen löytänyt omat rajani testaamalla. Sillä tavalla ne yleensä löytyvät.

Lapset testaavat vanhempiaan, heidän asettamia rajoja ja toisaalta myös omien kykyjensä rajoja. Yhteiskunnan normeja vastaan kapinoidaan yhtä lailla. Aina välillä löytyy uusi raja, jonka ylitettyään tietää ettei halua tehdä sitä toiste. Joskus tekojen seuraukset jäävät muistuttamaan meitä opetuksesta.

Tarpeeksi ympäristöään testattuaan ihminen oppii paljon myös itsestään ja alkaa tunnistaa omat rajansa. Ulkopuolinen ei voi asettaa rajoja sille mikä toiselle on liikaa tai liian vähän. Rajallisuuden kokemus on hyvin subjektiivinen ja jotkut meistä venyvät enemmän kuin toiset. Venyminen viittaa jo äärimmäiseen suoritukseen - raja on mahdollisesti jo ylitetty, mutta sitä ei ole huomattu tai ei haluta tunnustaa. Halutaan jatkaa, halutaan riittää, halutaan hyväksyntää ja halutaan saavuttaa yhä uusia huippuja. 

Mutta ihmisenkin kantokyky on rajallinen. Lopulta me aina muserrumme jatkuvan ja kasvavan paineen alla, ja murtumispiste on vain ajan kysymys. Mieli rikkoutuu samalla tavalla kuin jalat lakkaavat kantamasta. 

Oman rajallisuutensa hyväksyminen on vapauttavaa, sillä siihen kuuluu myös muiden rajojen kunnioitus. Täydellisyyden tavoittelu muussa kuin matematiikassa on turhaa. Siksi myös riittävän hyvä on aivan hyvä, ja jos siltä tuntuu niin voi myös luovuttaa. 

Kilpailuissa ja taisteluissa luovutetaan. 

Pick your battles, eli valitse taistelusi. 

Kaikkea ei voi saada, kaikkia ei voi miellyttää. 

Kuinka paljon aikaa, rahaa, statusta tai ystäviä tarvitset? Mihin olet valmis tai mistä voit luopua  saavuttaaksesi tavoitteesi? Onko se sinun vai jonkun muun määrittämä tavoite? 

Viimeistään lapsen saaminen kirkasti minulle omat rajani. En voi enää venyä rikki, koska lapsi tarvitsee minua. Tavoitteet muuttuivat ja tiedän mikä on ajan ja vaivan arvoista, mikä vie eteenpäin ja kuinka paljon voimia se vaatii. En anna enää aikaa tai energiaa väärille asioille vaan keskityn oleelliseen. Valitsen oman polkuni ja rakennan sitä määrätietoisesti. Elän elämääni itseäni varten ja keskityn asioihin joihin voin vaikuttaa.  

Sen kunniaksi pätkä modernia lyriikkaa Scandinavian Music Groupilta: 

Katso, minä opin irrottamaan

Näetkö, kuinka käteni ei hae mitään

Sen, mikä on pahaa, minä unohdan

Jos näen jotain hyvää, ohi kävelen

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni

Minulle jää ylleni satanut puiden pöly

Minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään

Minulle jää unet, joissa peurat puhuvat

Ketään ei voi tuntea kokonaan

Ketään ei voi viedä mukanaan